Tämä ei johdu siitä, että naiset olisivat “vaikeita hoidettavia”. Se johtuu siitä, että meidät on jätetty hoidon, tutkimuksen ja päätösten ulkopuolelle. Tässä kolme syytä, miksi vaihdevuosien tutkimus ja hoito laahaavat 20 vuotta jäljessä.

1. Yksi tutkimus jäädytti hoidon ja pelotteli kokonaisen sukupolven

Vuonna 2002 julkaistu Women’s Health Initiative (WHI) -tutkimus mullisti keskustelun – mutta ei tiedon, vaan pelon kautta. Mukana oli yli 16 000 naista, keski-ikä 63 vuotta. Osa jopa 70 vuotiaita. Toisin sanoen: suurin osa oli vuosia menopaussin jälkeen, jo yli optimaalisen hoitoikkunan.

Lisäksi käytetyt lääkkeet olivat hevosen estrogeeni (CEE) ja synteettinen progestiini (MPA). Näitä ei nykyään käytetä.

Tutkimus keskeytettiin, kun yhdistelmähoitoa saaneilla havaittiin 1,26-kertainen suhteellinen rintasyöpäriski. Absoluuttisesti tämä tarkoitti 8 lisätapausta 10 000 naista kohden vuodessa – mutta se katosi otsikoista. Pelko jäi elämään, vaikka sama tutkimus osoitti, että:

  • estrogeenia yksin saaneilla rintasyöpäriski laski

  • nuoremmilla naisilla sydänhyödyt olivat merkittäviä

  • aivoinfarktiriski liittyi vain iäkkäisiin, hoitoikkunan ohittaneisiin

Silti jokaiselle estrogeenivalmisteelle lyötiin black box -varoitus – myös niille, joita ei edes tutkittu.

WHI:n seuraukset:

  • Hoidot romahtivat 60–80 % länsimaissa

  • lääkärikoulutus alkoi korostaa pelkoa, ei päivitettyä dataa

  • media ei koskaan oikaissut väärintulkintaa

  • miljoonat naiset jäivät ilman hoitoa

Sittemmin JAMA, Lancet, BMJ ja The Menopause Society ovat osoittaneet, että oikein aloitettu hormoniterapia vähentää kuolleisuutta, sydänsairauksia, dementiariskiä ja luukatoa. Mutta vanha pelko on yhä vahvempi kuin uusi fakta.

2. Lääkäreitä ei kouluteta vaihdevuosista – ei Suomessa, eikä muualla

Lääkiksessä vaihdevuodet vilahtavat luentodiassa, jos sielläkään. Aihe ei ole pakollinen osa peruskoulutusta eikä erikoistumista – ei gynekologeilla, ei yleislääkäreillä, ei työterveyslääkäreillä. Suomessa menopaussia käsitellään arviolta muutaman tunnin verran koko opintojen aikana, usein ilman käytännön hoitolinjausta. Suomen gynekologian ja synnytysten erikoislääkärikoulutus (6 vuotta) sisältää naisen elämänkaaren teemoja, mutta vaihdevuodet ei ole oma pakollinen moduuli tai opintokokonaisuus.

Suomessa ei ole omaa menopausisertifikaattia, eikä erikoistumisen aikana edellytetä lisäopintoja. Ne harvat, jotka perehtyvät kunnolla, ovat hankkineet pätevyyden ulkomailta – esimerkiksi Menopause Society Certified Practitioner -koulutuksesta. Suomessa tämän on suorittanut vain muutama yksittäinen lääkäri. Se kertoo kaiken: aihe ei ole järjestelmässä prioriteetti, vaan poikkeus.

Eikä tämä ole vain Suomen ongelma. Bienstock et al. (2023, Menopause Journal):

  • 93 % Yhdysvaltain gynekologian koulutusohjelmien johtajista katsoo, että vaihdevuodet tulisi kuulua opetukseen

  • mutta vain 31 % tarjoaa siitä mitään opetusta

Iso-Britanniassa Royal College of General Practitioners arvioi, että suurin osa lääkäreistä saa aiheesta 0–1 luentoa koko opintojen aikana.

Kun koulutus puuttuu, hoito rakentuu arvailulle, mielipiteille ja pelolle. Ei tiedolle.

3. Jos naisia ei oteta mukaan tutkimukseen, heitä ei nähdä hoidossa

Lääketiede on vuosikymmeniä rakentunut mieskehon varaan. Vielä 1990-luvulle asti naisia suljettiin tietoisesti pois lääketutkimuksista, koska hormonivaihtelua pidettiin “häiritsevänä muuttujana”. Naisia vaadittiin mukaan kliinisiin tutkimuksiin vasta vuonna 1993, kun NIH Revitalization Act astui voimaan.

Se tarkoittaa, että suurin osa nykylääkkeistä, annostuksista ja riskimalleista kehitettiin miesdatalla. Sama perintö näkyy edelleen hoitosuosituksissa – myös Suomessa.

Ja vaikka ovet avattiin, rahoitus ei seurannut perässä. Vain noin 7–10 % tutkimusrahoituksesta kohdistuu naisten terveyteen, ja vaihdevuodet on tästä marginaalin marginaali. Nature (2023) osoitti: tutkimusinvestoinnit eivät vastaa sairastavuutta, vaan naisten terveys on systemaattisesti alirahoitettu.

Kun aihetta ei tutkita, sitä ei ymmärretä. Naisen biologia – erityisesti hormonit ja aivot – on nähty poikkeuksena, ei normina. Lisa Mosconi ja muut tutkijat ovat toistuvasti todenneet, että naisten aivoja, hormonitoimintaa ja vaihdevuosia tutkitaan murto-osa siitä, miten miesten elimistöä tutkitaan. Tämä vaikuttaa kaikkeen: Alzheimerin riskiin, sydänterveyteen, aineenvaihduntaan ja lääkitysten turvallisuuteen.

Suomi ei ole poikkeus, vaan hiljaisempi versio samasta ongelmasta. THL, HUS, Fimea eikä Kela seuraa erikseen vaihdevuosiin liittyvää hoitoa, tutkimusrahoitusta tai hormonihoidon kattavuutta. Suomessa ei ole yhtään kansallista tutkimusohjelmaa, joka keskittyisi vaihdevuosiin. Jos ilmiötä ei tilastoida, se ei näy ongelmana – eikä budjetissa.

Kun tutkimusdata puuttuu, hoito perustuu oletuksiin. Se näkyy arjessa näin:

  • oireet psykologisoidaan tai vähätellään

  • hoitoa lykkääntyy, vältellään tai tarjotaan sattumanvaraisesti

  • lääkkeitä määrätään “varmuuden vuoksi” tai ei ollenkaan

  • riskit arvioidaan vanhentuneen tiedon varassa

Tämä ei ole yksittäisten lääkärien syy, vaan järjestelmän, joka on rakennettu ilman meitä.
Jos nainen ei näy tutkimuksessa, hän ei näy hoidossa.

Muutos on jo alkanut – hiljaa, mutta ei enää hiljaisuudessa

Vaikka hoito, tutkimus ja koulutus ovat jäljessä, liike ei ole kuollut – se on vasta heräämässä. Naiset eivät enää selittele oireitaan pois, vaan etsivät vastauksia sieltä mistä niitä löytyy, vaikka toiselta puolelta maailmaa.

Joissain maissa vaaditaan nyt koulutusta lääkäreille, hoidon korvattavuutta ja tutkimusrahoitusta. Yhä useampi lääkäri, tutkija ja hoitaja alkaa puhua ääneen myös omasta kokemuksestaan. Media ja politiikka alkavat seurata perässä – jälkijunassa, mutta eivät enää täysin hiljaa.

Tämä muutos ei alkanut järjestelmästä.
Se alkoi siitä, että naiset lakkasivat olemasta hiljaa.

Miksi Mei on olemassa

Me emme odota, että joku muu kirjoittaa tämän uusiksi. Me keräämme tiedon, suodatamme sen ja kerromme sen tavalla, joka vahvistaa eikä vähättele. Ilman häpeää, hypeä tai holhousta.

Tämä ei ole loppuvaihe. Tämä on alkuvaihe. Ei alamäki vaan uusi vuodenaika.

Mei on kutsu uuteen kevääseen – yhdessä, tietoisesti ja ääntä peittelemättä.

Jos tämä resonoi, pysy mukana. Ja jos tunnet naisen, joka ansaitsee tämän tiedon, älä jätä häntä yksin vaan jaa Mei:n rakkauskirjeet myös hänelle.

Mei – Uusi kevät. Yhdessä.

Keep Reading

No posts found